Koneinsinööristä erityisen tuen ohjauksen osaajaksi
Haastattelin työpaikkaohjausta kehittävässä TYKKY-hankkeessa toimivaa VAAOn lehtori Timo Haavistoa siitä, miten hän on sekä luotsannut erityisen tuen opiskelijoita kohti työelämää että tukenut työpaikkoja näiden toimiessa em. opiskelijoiden kanssa. 20 vuotta VAAOssa metallialalla opettanut Timo on koulutukseltaan koneinsinööri. Timo muisteli, että ensimmäiset vuodet aloittavana opettajana olivat rankkoja ilman ohjaustaustaa. Hän suoritti opettajakoulutuksen ja myöhemmin myös erityisopettajan koulutuksen, koska halusi syventää osaamistaan erilaisten oppijoiden kanssa. ”Erityisopettajan koulutus avasi paljon silmiä ja tuki opetustyötä tosi paljon. Metallin opiskelijoista on huomattava osa erityisen tuen opiskelijoita”, kertoo Timo.
Matalan kynnyksen yhteydet ja verkostojen ylläpitämisen tärkeys
Timon kokemuksen mukaan työelämäyhteistyössä opettajan kannattaa olla rehellinen ja kertoa opiskelijan mahdolliset haasteet ja vaikeudet sekä tuen tarpeet etukäteen. Parempi olisi, jos opiskelija kertoisi itse, mutta se vaatisi usein luottamuksellisen suhteen syntymistä. Opettajaa taas sitoo vaitiolovelvollisuus eikä hän voi kertoa diagnooseja. Tärkeäksi yhteistyössä on muodostunut se, että opettaja, ohjaaja tai muu oppilaitoksen edustaja on työelämän tavoitettavissa myös lomien aikana. Timo on saanut kiitosta siitä, että hänet on aina helppo tavoittaa. ”Kynnys yhteydenottoon tulisi pitää matalana. Monesti työelämässä sinnitellään liian pitkään kysymättä apuja oppilaitokselta. Yhteydenotto tulee usein vasta siinä vaiheessa, kun opiskelija on menetetty”, harmittelee Timo.
Henkilökohtaisten kontaktien ja verkostoitumisen merkitys on suuri. ”Opettajana minun täytyy pitää työelämään yhteyttä ja käydä siellä, työpaikatkin toivovat sitä. Tämä vaatii resursseja, joita voisi olla enemmänkin.”, lisää Timo. Välillä pitää reagoida nopeastikin muuttuviin tilanteisiin sekä opiskelijasta että työpaikasta johtuvista syistä. Nämä tilanteet vaativat vuorovaikutustaitoja ja pelisilmää. Oppilaanohjauksen taitoja tarvittaisiin monesti yhteisten opintojen suoritustapojen miettimisessä, kevennetyn työajan pohtimisessa ja opiskelijan joustavassa suuntaamisessa kohti valmistumista ja työelämää. Esimerkiksi osaviikkoinen työssäoppimisjakso on osoittautunut toimivaksi.
Joustolla ja ymmärryksellä hyviin tuloksiin
Verkostojen kautta löytyy monesti sopiva työssäoppimispaikka kullekin opiskelijalle. Timo kokee ilahduttavana sen, että myös yritykset ohjaavat toisiin yrityksiin, tekevät palveluksia puolin ja toisin. Yritykset hyödyntävät myös opettajien verkostoja ja toisin päin. ”Yritykset ajattelevat yleensä laajemmin kuin oppilaitos”, summaa Timo.
Paperiasioiden suhteen Timolla on yhden paperin sääntö. Työpaikan edustajia Timo kannustaa kouluttautumaan työpaikkaohjaajaksi, mutta kiinnostusta ei monin paikoin ole. Tämä haaste on tunnistettu yleisestikin. Toisaalta metallialan työpaikkaohjaajille on karttunut kokemusta erilaisista oppijoista. ”He kyllä osaavat suhtautua”, kiittelee Timo omia kontaktejaan.
Pyysin Timoa jakamaan jonkin mieleen jääneen onnistumisen opetusuraltaan. ”Vuosia sitten erään ryhmän valmistuminen joustavin poluin on asia, josta olen saanut vuosienkin jälkeen kiitosta. Opiskelijat saivat työpaikan ja työpaikat hyviä työntekijöitä”, hehkuttaa Timo!
Taija Ahonen, TYKKY-hankkeen projektipäällikkö, SASKY koulutuskuntayhtymä
