TYRSKY-hanke järjesti toimijoilleen ekosysteemiajattelun ja verkostoissa toimimisen valmennuksen. Valmennus toteutetaan useassa eri osassa. Ensimmäisistä systeemivalmennuksen päivistä jäi käteen ainakin asioiden kehkeytyminen (kun kaikkia asioita ei aina saa ensimmäisellä yrityksellä maaliin) sekä epävarmuudessa lepääminen (kun epävarmuus on jatkuva tilanne, siihen olisi hyvä pystyä suhtautumaan mahdollisimman rennosti). Ensimmäisestä osiosta kertovan blogipostauksen löydät tältä samalta sivustolta.
Systeemivalmennuksen toisesta osasta jäi erityisesti mieleen se, että kaikki kehittävää työtä tekevät joutuvat tottumaan siihen, että päätä joutuu hakkaamaan toistuvasti samaan seinään, asiat eivät etene ja muu organisaatio ei välttämättä näe ideoidesi arvoa (kauniisti ilmaistuna). Se ikään kuin kuuluu kehittävän työn luonteeseen ja siksi siitä ei ole syytä ottaa liikaa paineita tai lannistua. Valmennuksessa käytettiin kasvimetaforaa: marraskuussa ei oikein kuki mikään, mutta se mikä ei marraskuussa kukkinut, saattaa puhjeta kukkaan kesäkuussa. Toisin sanoen, jonain tiettynä hetkenä jokin esitetty kehittämisidea ei lähde kehittymään, mutta jonain toisena aikana se saattaakin ottaa tuulta alleen.
Valmennuksessa puhuttiin myös keskustelun merkityksestä. Olisi tärkeää, että keskustelulle olisi aikaa ja palaverien ei aina tarvitsisi päätyä päätöksentekoon tai hirttäytyä tiukkaan asialistaan. Keskustelun myötä saattaisi loppujen lopuksi syntyä paljon enemmän, kuin asialistaa seuraamalla. Tarkasti strukturoiduille palavereillekin on paikkansa, mutta voisiko vapaata keskustelua harrastaa tietoisesti silloin tällöin jollakin tiimillä?
Prosessit tyrmättiin valmennuksessa tehottomiksi. Nykyään kaikesta halutaan tehdä prosessi, mutta prosessit ovat usein jäykkiä ja joustamattomia, eivätkä ne palvele kaikkien asiakkaiden tarpeita. Siksi olisi hyvä, että työssä olisi mahdollista toimia joustavasti esimerkiksi asiakkaan palvelutarpeiden suhteen, eikä tiettyjä prosesseja olisi pakko noudattaa kaikkien kohdalla. Jos jokaiselle asiakkaalle tarjotaan yhtä pakettia, se sopii osalle, mutta osan tarpeita se ei palvele. Tämä johtaa siihen, että osa asiakkaista ei siis saa palvelua ja lähtee mahdollisesti kolkuttelemaan muita ovia tai vähintäänkin lähtee saamatta sitä, mitä halusi. Prosessien toimimattomuudesta löytyy paljon tutkimustietoa.
Ekosysteemin synnyttämisestä puhuttiin paljon. Mieleen jäi se, että ekosysteemille täytyisi luoda yhteinen tavoite, johon sillä pyritään ja sitten tähän tavoitteeseen voidaan kutsua mukaan ihmisiä ja erilaisia verkostoja. Olennaista onkin miettiä, miksi joku tahtoisi tähän systeemiin mukaan? Sen lisäksi täytyisi luoda systeemin eri toimijoille mahdollisuus kohdata ja vuorovaikuttaa keskenään, josta osasysteemeistä tulee systeemi. Pienryhmässä pohdimmekin, miten saisimme synnytettyä pirkanmaalaisten ammatillisten oppilaitosten ekosysteemin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta näistä pienryhmätehtävistä heräsi monenlaisia toteuttamiskelpoisia ideoita, joten jääköön nähtäväksi!
Saaga Härkönen, suunnittelija, Tredun Yritys- ja työnantajapalvelut
