Kolmas systeemivalmennuskerta käsitteli johtamista systeemissä ja tämä teema koskettaa kaikkia jossakin systeemissä (esim. oppilaitos, yritys, verkosto) toimivaa, koska systeemissä jokainen johtaa itseään. Tulevaisuudessa tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota systeemiseen johtamiseen ja yhteistyön tekemiseen muun muassa nopeasti muuttuvan maailman ja pienenevien resurssien vuoksi.
Varsinkaan asiantuntijatyössä ei voida olettaa, että johto tai yksittäinen johtaja tietäisi kaiken, vaan jokaisella on vastuu huolehtia omasta tontistaan niin, että se palvelee systeemin (esimerkiksi organisaation) yhteistä päämäärää. Näin ollen jokaiseen asiaan ei edes pitäisi odottaa ”johdon linjausta”, sillä olemme kykeneviä tekemään myös itse päätöksiä omasta asiantuntijuudestamme käsin. Tällainen systeeminen johtaminen tai jaettu johtajuus mahdollistaa sen, että tukkeutuneen ylhäältä alas jäykän johtamiskulttuurin sijaan, systeemi/organisaatio voi toimia ketterämmin ja vastata paremmin nykyhetken ja tulevaisuuden tarpeisiin. Kunhan organisaation jäsenet tietävät, mikä on se yhteinen pohjantähti jota kohti kuljetaan ja he uskovat siihen, että he voivat ja kykenevät.
Systeemissä toimimisen haasteena on usein se, että vaikka johtajat tietävät, että vastuun jakaminen ja jäsenten autonomisuuden vahvistaminen olisi yleensä tuloksellisempaa, he eivät yksinkertaisesti uskalla päästää lankoja käsistään (tästä on tehty ihan tuoretta tutkimustakin). Sen sijaan systeemisen johtajan (ja tiimiläisen) kolme keskeistä kykyä ovat:
- Sitoutua vahvasti jaettuun visioon, mikä edistää samanlaista sitoutumista muissa.
- Rakentaa aitoon kuuntelemiseen ja tasa-arvoiseen dialogiin perustuvia suhteita, jotta luottamus- ja yhteistyöverkostot alkavat kukoistaa.
- Olla odottamatta valmista suunnitelmaa (tämä vapauttaa muita etenemään ja oppimaan tekemällä).
Johtaminen kompleksisessa kokonaisuudessa onkin käytännössä:
Oman systeemin ymmärtämistä: millainen nykytila on ja millaisia muutoksia on kenties odotettavissa?
- Varmuuden tunteen luomista
- Ymmärryksen kasvattamisen tukemista: miksi siinä mitä teemme, on järkeä?
- Tilan luomista jatkuville kokeiluille
- Epäonnistumisten hyväksymistä ja hyödyntämistä
- Suhteiden ja verkostojen rakentamista
- Kollektiivisen oppimisen mahdollistamista
Systeemissä kukaan ei voi ajatella olevansa erillinen osanen, sillä jokainen vaikuttaa systeemiin, halusi tai ei. Siksi sillä on väliä, miten meistä jokainen omissa systeemeissään toimii ja edistämmekö vai estämmekö muiden systeemin osasten kukoistamista.
Virpi Maakanen ja Saaga Härkönen, Tredu